Tämä on omistettu kaikille niille työelämän löytöretkeilijöille, joiden kanssa olemme kaivelleet osaamista kokemuksen pinnan alta.
Vuosikausia olen etsinyt korrelaatiota opintopisteiden ja osaamisen välillä sekä opiskelijana, opettajana että elävässä työelämässä. Tekoälyn pioneerin Jeff Hawkinsin (Stephen on se Musta aukko –Hawking) määritelmä: Asiantuntija on sellainen henkilö, joka harjoittelun ja toistuvien altistusten jälkeen pystyy tunnistamaan malleja, jotka ovat niin herkkiä, ettei ei-asiantuntija pysty tunnistamaan niitä. ( Älykkyys, On Intelligence, 2004)
Kyse ei ole aivoihin kopioidusta kirjatiedosta, vaan siitä, mitä korvien välissä (aivokuorella) tapahtuu, kun aivot on yhdistetty maailmaan ihmiskeho- nimisen käyttöliittymän kautta.
Kun menee Miehen kanssa vaatekauppaan, todelliset ammattilaiset vilkaisevat tätä päästä varpaisiin ja vetäisevät kymmenien puvuntakkien joukosta juuri sopivan. Mystiset kokonumerot ja lisäkirjaimet saavat selityksen, mutta ennen kaikkea vaate istuu kuin valettu. Toistuvat altistukset ovat tehneet tehtävänsä.
Vähän aikaa sitten menin kirjastoon etsimään kirjaa, josta oli jäänyt mieleen ”tuuditan sinut uneen”-tyylinen nimi. Kirjastonhoitaja kyseli lisätietoja ja kaivoin kaikki muistamani mielikuvat. Hän teki tietokoneelta hakuja ilman tulosta. Aioin luovuttaa, mutta kirjastonhoitaja pyysi kertomaan lisää. Yhtäkkiä hänen ilmeensä kirkastui: Linda Olsson, ”Laulaisin sinulle lempeitä lauluja”? - Juuri se. Ilmeisesti hän siirtyi tietokoneesta aivokuorelle.
Pitkän työuran aikana ehtii alalla kuin alalla tulla lukuisia toistoja. Yt-neuvottelut katkaisevat työsuhteen kerrasta, osaaminen jää roikkumaan tyhjän päälle. Jos on tuhansia tunteja kuunnellut paperikoneen ääntä ja oppinut reagoimaan pienimpäänkin poikkeamaan, asiantuntijuus on pultattu koneeseen. Osaaminen on kuitenkin aivojen eikä koneen ominaisuus, mutta sen irrottaminen suuri haaste.
Varsinkin työelämäkonkareiden on hyvä kysyä itseltään, missä ovat oman ammattitaidon toistot, missä aisteissa ja asioissa aivot ovat harjaantuneet asiantuntijatasolle. Osaamista kannattaa etsiä niistä toimintaympäristöistä, joissa sitä on hankkinut. Hyviä apukysymyksiä ovat kuinka monta, kuinka usein, kuinka paljon, minkä kokoinen, kuinka kauan, kenen kanssa…
Ajan viettäminen ei kuitenkaan riitä, se ratkaisee, mitä ottaa opikseen. Ajattelun mittakaava tarkoittaa sitä, että osaa hahmottaa asioita tonneissa tai miljoonissa, vuosissa tai valtakunnissa. Esimerkiksi tietotekniikan bittiosaaminen ei riitä, vaan bittien pitää olla toiminnanohjauksen käytettävissä tai tilaustoimitusprosesseissa, askelmissa asiakkaan tarpeesta yrityksen tulokseen asti.
Jeff Hawkins kuvaa aivojen toimintaa mielenkiintoisella tavalla. Kyse ei ole tiedon tehokkaasta vaan erilaisesta käsittelystä. Aivot rakentavat malleja, säilövät niitä ja vertaavat havaintoihin ja ennustavat ilmöitä. Ammattitaito pitäisi irrottaa perinteisistä tutkintorakenteista ja opetella hyödyntämään sitä uusissa ympäristöissä.
Missä voisi hyödyntää kykyä arvioida miesvartaloita yhdellä silmäyksellä, erottaa hienonhienoja poikkeamia koneen äänessä tai liikkua erilaisissa systeemeissä kuin kala vedessä? Osaamisen siirto ympäristöstä toiseen vaatii luovuutta paitsi osaajilta myös sen ostajilta. Onneksi on olemassa niitä, jotka näkevät osaamisemme ja haastavat meidät käyttämään sitä uusilla tavoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti