maanantai 8. kesäkuuta 2015

DIGIHAUKI ON KALA VAI ONKO?

Hauki on kala. Entä digihauki, onko se oikeasti kala. Matkalla open pelipäivään olo on kuin ekaluokkalaisella. Kun ei osaa vielä lukea, voiko oikeasti mennä kouluun.

Koodaaminen on uutta ja ihmeellistä, voiko tämä olla näin helppoa. Jotain toista kuin Basic- ja Fortran-arvailut 1980 atk:n peruskurssilla, jossa yritettiin arvata ja kopioida oikeita vastauksia, että päästäisiin kurssista läpi. Koodipalikoiden siirtely tuottaa onnistumisen iloa, kunnes: "Ei tämä mikään kilpailu ole, MUTTA KUKA ON JO TASOLLA 10?" Samassa ikä iskee kimppuun ja  pää toteaa, ettei tästä taida mitään tulla. 

Huvittavinta on, että  työnohjaajana autan muita käsittelemään juuri noita tunteita, jotka saavat kokemuksen katoamaan  ja asiantuntijat taantumaan täysin. Koodausvaiheen lopussa on luuseriolo. Olenkohan huonoin, osasivatkohan nuo kaikki muut?  Hämmästyksekseni kuulen ohimennen, että joku toinenkaan ei ole yltänyt huippusuoritukseen.

"Hauki on kala", mutta entä digihauki?  Olen perannut haukia yli neljäkymmentä vuotta suomustamalla,  poistamalla sisäelimet ja syönyt vain haukipullia, koska y-ruodot ovat tosi tylsiä. Digihauki löytyi YouTubesta ja kaksi kertaa sitä katsottuani päätin kokeilla uutta konstia.

Ensimmäisellä kerralla suurin osa kalasta jäi talteen ja lähes kaikki ruodot poistuivat. Etsin YouTubesta hauen fileerauspeliä, jossa  voisin harjaannuttaa aivojen liikeratoja virutaalisesti, jotta oikea hauki onnistuisi ensi kerralla vielä paremmin. En löytänyt vielä. Otan vinkkejä vastaan.


Uljaassa uudessa digitalisaatioyhteiskunnassa ekaluokkalaisolo iskee monen työssä ja sekin kauan sitten opittu juttu, että hauki on kala,  katoaa. Digitalisaatio ei hävitä haukea tai kiistä kokemuksen merkitystä, vaan sen avulla saadaan hauesta enemmän irti, kun uskalletaan luopua aikansa palvelleista toimintatavoista ja opetella uusia konsteja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti