maanantai 30. marraskuuta 2009

LUMISIA GLADIAATTOREITA

Työ vaatii elpymistä ja sohvalla lojumisen sijasta voi mennä katsomaan, kun muut urheilevat. Toisen työ on toisen huvi, kuten Rukan maailmancupin avajaisissa. Osa porukasta oli siltä väliltä, sillä vip-teltan väestä ei aina tiedä, ovatko töissä vai ei. Suurin osa yleisöstä taisi kuitenkin olla mukana omalla rahalla, huvin vuoksi.



Televisio näyttää kotisohvalle läheltä monet tapahtumat. Anssi Koivurannan ja Aino-Kaisa Saarisen säteily on kuitenkin voimakkaampaa muutaman metrin etäisyydeltä ulkoilmassa ja huutaakin saa sydämen pohjasta Hannu Mannisen huimalle kirille.

Työssä kuin työssä vaaditaan monenlaista osaamista. Työyhteisötaitoihin tarvitaan substanssi-, prosessi- ja vuorovaikutusosaamista. Maailmancupissa tämä tarkoittaa, että pitää hypätä pitkälle, hiihtää kovasti, ymmärtää oman suorituksen merkitys sidosryhmille ja hymyillä metrin päässä tähtäävälle kameralle huononkin suorituksen jälkeen.

Substanssiosaamisen ihmelapset joutuvat joskus vaikeuksiin. Hyppy lentää, juttu ei - tai sitten se tekee sitä väärässä paikassa väärään aikaan. Kimi Räikkönen pärjännee ratin takana (substanssi) Alonsolle, mutta mikrofonin takana (vuorovaikutus) tilanne on toinen. Oma osaamisen lajinsa on myös yhteistyö tallin ja sponsoreiden (prosessi) kanssa.

Janne Ahosen viestintätaidot ovat kasvaneet hyppyuran aikana. Vaikuttaa siltä kuin takana olisi yhtä kovaa harjoittelua kuin mäessäkin. Tulokset näkyvät. Jari Litmasen viestintä on niukkaa, mutta tehokasta. Kun hän pelasi Ajaxissa, eräs hollantilainen herrasmies oli täysin myyty – ei ainoastaan Litin pelitaitojen vuoksi - vaan myös siksi, että tämä oli puhunut hollantia televisiossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti