sunnuntai 6. toukokuuta 2012

MAHDOTTOMIA UNELMIA?



Mahdoton unelma vie eteenpäin. Jos pysyttelemme mahdollisissa vaihtoehdoissa, jäämme sille tasolle jossa olemme. Tarvitaan niitä, jotka uskaltavat heittäytyä ja kysyä, entä jos…


Sukupolvien välistä eroa voi mitata myös jääkiekolla. 1970-luvulla Suomen maailmanmestaruus oli monille mahdoton unelma.  Suomi oli parhaimmillaan 4. sijalla Neuvostoliiton, Tsekkoslovakian ja Ruotsin jälkeen.  Kanada ja USA eivät olleet mukana kisoissa. 

Neuvostoliiton voittaminen oli Suomelle mahdotonta. Tällainen uskomus oli vallalla. Kunnes eräässä Istvestija –turnauksessa Suomi voitti Neuvostoliiton 4-2. Se oli ihme. Tämän jälkeen Suomen mitalit jääkiekon MM-kisoissa tuntuivat pienemmiltä ihmeiltä. Maailmanmestaruuden tiellä oli kuitenkin vielä uskomus Ruotsin voittamisesta.

Maailmanmestaruus 1995 oli ihmeistä toiseksi suurin. Tarvittiin kokonaan uusi sukupolvi pelaajia ja katsojia, että tämä tuli mahdolliseksi. Uusinta vuonna 2010 tuntui hyvältä, enää ei tarvittu ihmettä. Nyt kun ollaan taas kotikisoissa, ei pidä kuvitella, että oltaisiin jotenkin etulyöntiasemassa. Päinvastoin, voiton jälkiriemussa tappio iskee nopeimmin, kuten vastustaja maalin jälkeen.

Mistä saataisiin uusi mahdoton unelma? Suomi jalkapallon maailmanmestariksi? Montako Pikku-Litmasta siihen tarvittaisiin?  Itse asiassa unelma on lähempänä toteutumista kuin Palloliiton puheenjohtajan tai tasa-arvoministerin puheista voisi päätellä.

Suomen Miesten jalkapallomaajoukkue pääsisi varmimmin MM-kisoihin kisajärjestäjänä.  Tarvittaisiin valtavia investointeja ja rakennusprojekti Etelä-Afrikan malliin eikä se takaisi vielä kuin osallistumisoikeuden. Todennäköisempi on kuitenkin  toinen vaihtoehto, sillä Suomella on jo EM-hopeaa jalkapallosta eikä maailmanmestaruuskaan ole kaukana.

Lentotukialus Intrepid Hudson-joella. Yksi mahdoton unelma.
Mahdottomia unelmia kannattaa idättää, vaikka ympäristöstä löytyy aina niitä, jotka tyrmäävät pienimmätkin idut: EI SITÄ VOI!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti