Äskettäin Oikotiellä todettiin, että monilla työpaikoilla on ilmapiiriä myrkyttäviä työntekijöitä.
Jutussa kuitenkin puhutaan käyttäytymisestä: juoruilu, jälkipyykkäys, vastuunvälttely, toisten väheksyminen, kadehtiminen, omaan pussiin pelaaminen, syyllistäminen. Muiden leimaaminen ja takanapäin diagnosointi ei paranna ilmanlaatua eikä edistä yhteistä hyvää.
Olipa kyse sisäsiisteydestä tai ulkoa tulevasta kuormituksesta, se vaikuttaa työyhteisön mielialaan. Jos vuorovaikutus on vetämistä omaan pussiin tai vastakkaiseen suuntaan, yhteinen homma ei etene. Työyhteisön muusikoissa sooloartistilla on paikkansa ja vuoronsa, mutta työyhteisön kuorossa liiallinen omapäisyys muuttuu soraääneksi ja pilaa yhteisen soinnin.
Jääkiekkomaajoukkueen valmentaja Teppo Numminen korosti Urheiluruudun haastattelussa kentän ulkopuoleisen kommunikaation merkitystä "samalle sivulle pääsemiseksi." Valmentajan sanat toistuivat nuoren leijonan haastattelussa ja seuraavana päivänä Ruotsi voitettiin 3-0.
Miten yhteinen mieli tai sointi saavutetaan? Usein puhutaan pelisäännöistä, mutta nekin jäävät paperiksi tai biteiksi, jos kenenkään käyttäytyminen ei muutu. Esimerkin voima on ainoa ja paras voima, jolla muiden käyttäytymiseen voi vaikuttaa. Yhdysvaltalaisen lentokonetehtaan seinällä monimutkainen toiminta kiteytettiin lyhyesti: Say what you do, do as you say, show it!
Äskettäin löysin 1950-luvulta peräisin olevan kihlausonnittelun ja parisuhdeneuvon. Mikä estäisi soveltamasta sitä myös työyhteisöön:
Jakakaa / huolet
Ynnätkää + yhteistyötä
Vähentäkää -valitusta
Vielä viittaus tuohon Oikotien juttuun. Näin syysflunssan kourissa tulee mieleen, että on hyvä tietää, että pää on täynnä räkää, mutta enemmän hyötyä olisi niistämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti