Työelämän totuus on, että uunituoreus on etu vain, jos on pulla, ja arvokas ikääntyminen on uskottavaa ainoastaan vuosikertaviinin kohdalla. Ei siis mitään kehuttavaa siinä, että on 52-vuotias, vastavalmistunut yhteiskuntatieteen maisteri, kun pitäisi olla vähintään tohtori, dosentti, toimitusjohtaja tai pörssiyhtiön hallituksen jäsen.
27 vuotta aiemmin opiskellessani ymmärsin hyvin vähän siitä, mihin opintoja käyttäisin. Toinen kierros täyttää työelämässä löytyneitä aukkoja. Kun tietää, ettei tiedä ja 20 vuoden työkokemuksen jälkeen jo vähän sitäkin, mitä ei tiedä, opiskelu toimii työelämän tankkauksena.
Työelämän tuiskeessa ei juuri ehdi katsella käsillä olevia asioita kauemmaksi, olivatpa visiot kuinka lennokkaita hyvänsä. Mahdollisuus tarkastella kokonaisuuksia, vertailla ja ihmetellä ihmettelemisen vuoksi on vähäistä. Kun on tehnyt riittävästi virheitä, teorian opiskelu toimii aivojen organisointiajona ja jäsentää asioita uudelleen. Se on löytöretkeä käytännöstä teoriaan ja takaisin, aivotaukoa työelämän ruuhkassa.
Parhaimmillaan opiskelu on opettajan ja opiskelijan osaamisen ja kokemuksen vaihdantaa. Yhteistyö voi johtaa jatkuvaan dialogiin silloin, kun opettajan akateeminen auktoriteetti eivätkä opiskelijan liiat luulot osaamisestaan estä sitä. Monessa esseessä oli mahdollista ajatella työelämän kokemuksia uusiksi, testata niitä teorioiden näkökulmasta ja kokeilla uudelleen. Pahimmillaan aikuisopiskelu on muodollista pakkoistumista niin yliopistossa kuin muissakin oppilaitoksissa. Perusopiskelijat saattavat luulla, että se kuuluu asiaan.
Maasto ei ole kartta, totesi antropologi Gregory Bateson. Työelämän kartat poikkeavat akatemian kartoista, osaamisen valuutta vaihtuu rajulla kurssilla. Kasvatustieteen professori Juha T. Hakala on huolissaan työelämän dopingista. Aivot käyvät työelämässä dementialääkkeillä. Aiemmin työssä kuluivat tukielimet, nykyisin kuormitus kohdistuu ajatuselimiin. Olennainen kysymys onkin, millaisella kompassilla vastavalmistuneet suunnistavat työelämään ja miten tutkintotodistuksen opintopisteet täyttävät osaamistarpeet.
Kun irtisanouduin 8 vuotta sitten voidakseni opiskella, yleinen kysymys oli: No, mikä sinusta sitten tulee? Turvallisin vastaus oli ”toivottavasti viisas”. Sosiaalipsykologian kirjasta (Helkama ym. 2001) tuo vastaus sitten valkeni itsellenikin. Viisaus on ”sosiomoraalista ymmärrystä, tiedon luonteen ja tiedon rajojen ymmärrystä, käytännön elämän asiantuntemusta ja tunteiden ja ajatusten integraatiota”.
 |
| Sitä kohti - matkalla edelleen! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti