sunnuntai 23. syyskuuta 2012

TULEVAISUUSKESKUSTELUA BERLIINISSÄ


Monet työssä käyvät tuntevat olevansa olosuhteiden kahleissa. Irtisanotut on ulostettu työmarkkinoilta. Vastavalmistuneiden korkeastikoulutettu osaaminen ei sovikaan työmarkkinoiden palikkalaatikkoon. Eläkkeen maaliviiva siirtyy yhä kauemmaksi uupuneiden taivaltajien ulottuvilta.


Lähes 30 vuotta takana, edessä vielä 10-15 vuotta riippuen työkunnosta ja eläkevakuutusyhtiöstä. Työnantajan etu olisi pitää motivaatio ja teho kohdallaan. Saksassa toimii worklife coacheja eli työelämän personal trainereita. Sattuma vei Berliiniin, ja Googlesta löysin DagmarTerbeznikin. Sähköpostilla kysyin, voisiko ohjausta saada englanniksi ja sovimme tapaamisesta.

Yleensä tällainen ohjaus toimii parhaiten 3-5 tapaamiskerran ketjuna. Meillä oli käytettävissä 2,5 tuntia aikaa yhteisellä vieraalla kielellä. Tunsin menetelmän omasta työstäni, olin idättänyt kysymyksiä etukäteen ja kumpikin meistä oli tottunut tekemään asioita, joita ei ollut ennen tehnyt. 

Usein työelämän umpisolmuissa ja uramutkissa synkkyys syntyy vaihtoehtojen puutteesta. On vain se huono tilanne, johon on vajonnut. Ohjaustyössä olen oppinut, että aina on olemassa vaihtoehtoja, mutta itse on vaikea nähdä niitä. Sen vuoksi käännyin kollegan puoleen  lähestyessäni viimeistä työelämän kvartaalia. Kysymykseni oli: Mitä vielä ja Miten?

Keskustelumme oli kuin maratonjuoksu, valtava energiankulutus ja mieletön endorfiinin eritys. Mitään uutta tietoa ei tullut esiin, mutta siinä onkin ohjauksen merkitys. Meillä on eväät, mutta emme osaa käyttää niitä, koska uskomuksemme rajoittavat meitä. "Ei sitä voi" on suurin jarru ja este, jota emme kykene ylittämään. Keskustelumme tuloksena asenteeni kääntyi monta astetta mahdollisuuksien suuntaan ja esteen ylitys - harjoituksia tuli läksyksi tuleville vuosille.

Yksi yleinen uskomus on, että pitää olla jotenkin erityisen rohkea tehdäkseen muutoksia tai valitakseen toisenlaisia vaihtoehtoja. Todellisuudessa kysymys on vain siitä, että hinku kasvaa suuremmaksi kuin pelko ja on valmis ottamaan askeleen uutta kohti. Jälkikäteen yleensä huomaa, että olisi kannattanut pelätä vähemmän.

Voi olla myös niin, että ruoho onkin vihreämpää aidan omalla puolella. Tyytymättömyyden kierteeseen auttaa joskus oman tilanteen katsominen ulkoa päin. Rohkeutta ja viisautta voi olla myös olemassa olevan vaihtoehdon valinta.



Worklife coaching in Berlin , some words in English

We suffer from our working conditions, we lose our professional skills in layoffs, we are not good enough for labour market in spite of our high education, we are exchausted waiting for retirement.
 I have been working about 30 years and there are still 10-15 years left. Being a coach myself I turned to a colleague in Berlin and asked her: What and How in the last quarter of my worklife?

Our discussion was a kind of flow, like a marathon. We had a common foreign language and used very few words of our own mother tongues when needed. A high voltage energy was used and amazing amount of endorphin was released. 

Actually there was no new information. There seldom is. The problem is that we don't see clearly because of our restricting beliefs. We generate a lot of explanations why we can't make different choices or do something instead of complaining about our situation.

After our discussion I felt stimulated, my brain was bubbling and still is. Usually coaching is a process with more appointments, this time we had only 2,5 hours together and it was really efficient. I got homework for the future, steeplechase training to go over my beliefs. 

After 30 years it is time to be an expert instead of endlessly aiming to become one.