torstai 13. elokuuta 2009

KUVITETTU MIES KASSALLA

Erään pikaruokaravintolan kassalla näin kuvitetun miehen. Muistelin joskus lukemaani Ray Bradburyn samannimistä kirjaa. Siinä kuvitetun miehen kuvat alkoivat elää ja muuttuivat tarinoiksi. Mietin, minkälaisia tarinoita tapaamani miehen kuvitukseen liittyy.

Lomalla aivot olivat vapaalla ja kaikenlaisia kuvia alkoi liikkua mielessä. Yleensä tatuointeihin kiinnittää huomiota uimahallissa, jossa ne pääsevät paremmin näkyviin vähemmissä vaatteissa. Entä jos niiden potentiaalia hyödynnettäisiin työmarkkinoilla? Sen sijaan, että kuljemme yhtiömme logo lippalakissa, ulkoilupuvussa, muistitikussa jne., niin yritys voisi tarjota meille tatuoinnin sopivaan paikkaan toimialasta riippuen. Tarvittaessa kuvitusta päivitettäisiin firman nimen vaihtuessa.

Rekrytointihaastattelussa tatuointeihin kiinnitetään monella alalla huomiota. Entä jos olisikin proaktiivinen hakija, joka tatuoisi curriculum vitaensa näkyviin? Haastattelijan katseen hakeutuessa väistämättä tatuointeihin niissä olisi mielenkiintoista informaatiota katseen vangitsevassa muodossa.

Tätä voisi hyödyntää myös kestävässä markkinoinnissa. Pitempiaikaiset sponsorisopimukset toteutettaisiin tatuoimalla tuotemerkki esimerkiksi mäkihyppääjille otsaan ja muille soveltuviin kehonosiin. Laajemmassa käytössä meille kaikille voitaisiin tallentaa henkilötunnus pysyvään paikkaan, jotta meidät voitaisiin tunnistaa tarvittaessa nopeasti ja helposti. Tosin numerosarjojen tatuointi taidettiin keksiä jo 1930-luvulla Saksassa.