JARI LITMASEN TYÖELÄMÄTAIDOT

Kävin Kuningas Litmasen ensi-illassa jokin aika sitten. Dokumentissa ei ollut mielestäni muuta vikaa kuin nimi. Allekirjoitan kuninkuuden osaamisen näkökulmasta, mutta on vaikea kuvitella kymppi Litmasta nostamassa itseään kärpännahkaviitassa muiden yläpuolelle Freddy Mercuryn tai Christiano Ronaldon tyyliin.

NÖRTTI, NORMAALI, TÄTI ...

Oppimaan oppiminen on pitkään hoettu selviytymismantra. Mitä oppiminen on ja miten opitaan oppimaan? Katson asiaa käytännön sudenkuopan syvyydestä käsin. Olen ottanut käyttöön useita uusia välineitä ja osallistunut sosiaalisen median koulutuksiin viime aikoina.

KAARLE KUSTAAN KÄYTÖSKOULU?

Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja Björn Wahlroos ovat kummisetinä nuorille suunnatussa johtamiskoulutuksessa, jonka järjestäjänä toimii partioliike. Tavoitteena on painottaa johtajuutta ja arvomaailmaa jo koulussa.

Tehokkuuden ja kiireen kierteessä turhia toimintoja on karsittu monista organisaatioista. Tervehtimistä on alettu pitää sopimattomana mm. HKL:n busseissa ainakin HS:n yleisönosastokirjoitusten perusteella. Helsingissä käydessäni olen bussiin mennessäni tervehtinyt kuljettajaa ja aina saanut vastauksen. Myös kiitos ja ole hyvä tuntuvat kuuluvan sanastoon.

Sosiaalipsykologia tutkii sitä, mitä ihmisten välillä tapahtuu. Kotona, koulussa, työssä, kerhossa, urheiluseurassa, puolueessa … missä vain. Hienointa siinä on se, että aina tarvittaessa voi selittää omaa käytöstään tutkijan mielenkiinnolla. Arkielämän tutkiminen on paljon turvallisempaa kuin esimerkiksi Stanley Milgramin sähköiskukokeet 1960-luvulla. Kokeessa mitattiin sitä, miten pitkälle osallistujat olivat valmiita menemään auktoriteettiasemassa olevan henkilön käskystä. Koehenkilö antoi sähköiskuja, jotka eivät kuitenkaan olleet oikeita, vaan niiden kohteena ollut henkilö näytteli saavansa sähköiskuja. Kokeenjohtajan käskystä monet olivat valmiita antamaan jopa kuolettavia sähköiskuja.

Aikuisväestöllä on vielä sen verran käytösrefleksiä tallella, että kun joku tervehtii, niin siihen vastaa yleensä automaattisesti. Joskus tuntuu, että vaikkei kotona muuta opetettaisi, niin ainakin tervehtimään naapureita tai kaverin vanhempia. Se olisi hyvä alku työelämätaidoille.

Työyhteisötaitojen perusta on se, että osaa olla ihmisiksi muiden kanssa. Tämä koskee sekä esimiehiä, alaisia, työkavereita, harjoittelijoita, määräaikaisia, osa-aikaisia, ulkoistettuja, kaikkia meitä, jotka teemme työtä toistemme kanssa. Tervehtimisen puute ei riipu iästä, vaan siitä uskomuksesta, että on dynaamista rynnätä suoraan asiaan. Toivottavasti auktoriteettia omaavien kummisetien hanke tuottaa parempia uskomuksia työelämään.

”Kas hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä” sanoo Eino Leino Hymyilevässä Apollossa. Askel kohti parempaa työhyvinvointia voi olla ”huomenta”!

KUVITETTU MIES KASSALLA

Erään pikaruokaravintolan kassalla näin kuvitetun miehen. Muistelin joskus lukemaani Ray Bradburyn samannimistä kirjaa. Siinä kuvitetun miehen kuvat alkoivat elää ja muuttuivat tarinoiksi. Mietin, minkälaisia tarinoita tapaamani miehen kuvitukseen liittyy.

Lomalla aivot olivat vapaalla ja kaikenlaisia kuvia alkoi liikkua mielessä. Yleensä tatuointeihin kiinnittää huomiota uimahallissa, jossa ne pääsevät paremmin näkyviin vähemmissä vaatteissa. Entä jos niiden potentiaalia hyödynnettäisiin työmarkkinoilla? Sen sijaan, että kuljemme yhtiömme logo lippalakissa, ulkoilupuvussa, muistitikussa jne., niin yritys voisi tarjota meille tatuoinnin sopivaan paikkaan toimialasta riippuen. Tarvittaessa kuvitusta päivitettäisiin firman nimen vaihtuessa.

Rekrytointihaastattelussa tatuointeihin kiinnitetään monella alalla huomiota. Entä jos olisikin proaktiivinen hakija, joka tatuoisi curriculum vitaensa näkyviin? Haastattelijan katseen hakeutuessa väistämättä tatuointeihin niissä olisi mielenkiintoista informaatiota katseen vangitsevassa muodossa.

Tätä voisi hyödyntää myös kestävässä markkinoinnissa. Pitempiaikaiset sponsorisopimukset toteutettaisiin tatuoimalla tuotemerkki esimerkiksi mäkihyppääjille otsaan ja muille soveltuviin kehonosiin. Laajemmassa käytössä meille kaikille voitaisiin tallentaa henkilötunnus pysyvään paikkaan, jotta meidät voitaisiin tunnistaa tarvittaessa nopeasti ja helposti. Tosin numerosarjojen tatuointi taidettiin keksiä jo 1930-luvulla Saksassa.