perjantai 6. heinäkuuta 2018

YHTEISEEN TAHTIIN UPEITA MAALEJA

"Saako tehdä yksin vai joutuuko ottamaan huomioon toisen tahdin?" Tämä ajatus tuli esiin eräässä keskustelussa. Tapani mukaan aloin väännellä asiaa toisin päin. Voisiko tilannetta ajatella näin: "Joutuuko tekemään yksin vai saako olla samassa tahdissa toisen kanssa?"

Työyhteisöistä löytyy monenlaisia "musiikillisia" tehtäviä. Työstä ja tilanteesta riippuen voi soittaa soolona, yhteiskonsertissa, bändissä tai sinfoniaorkesterissa. Sopiva soittomuoto voi vaihtua organisaatiomuutoksissa tai työn muuten muuttuessa. Jos homma ei jostain syystä pelitä, on hyvä tarkistaa, onko soittomuoto oikea.

Jos katsoo asiaa tekijän näkökulmasta, niin työyhteisön sinfoniaorkesteri vaatii  yhteisissä nuoteissa pysymistä. Toisaalta ei tarvitse muuta kuin noudattaa olemassa olevia ohjeita ja sääntöjä. Soolohommia taas on mukava tehdä omalla vahvuusalueellaan. Ei tarvitse kuin ammentaa omaa osaamistaan ja kokemustaan. Yhteiskonsertissa pitää tehdä oma osuutensa, mutta sovittaa se muihin. Viestijuoksukin menee yleensä pieleen, kun kapula putoaa.

Kun joudutaan pois omalta mukavuusalueelta, tuntuu turvalliselta soittaa samassa bändissä toisen kanssa. Jos itse ei osaa tai  ymmärrä, niin toinen voi auttaa. Toinen toistaan tukien, vuorollaan osaamistaan tarjoten voi selvitä haasteellisista paikoista. Epämukavuusalueen voi ymmärtää myös toisin päin. Ei joutumisena, vaan vapaaehtoisena hyppäämisenä tuntemattomaan. Silloin ollaankin yhteiskehityksen vyöhykkeellä. Yhdessä ollaan enemmän kuin kumpikaan yksin osaisi tai uskaltaisi.

Jalkapallon MM-kisoissa vanhat mestarit  ovat kaatuneet ja maailmantähdet Messi ja Ronaldo hiipuneet. Jännittäviä uusia joukkueita on tulossa loppuotteluun. Uruguayn Suarez-Cavani, Ranskan Griessman-Mbappe-Pavard tai Kroatian Luca Modric-Ivan Rakitić  ovat tarjonneet jännitystä ja draamaa kotisohvalle asti. Hienoimmat maalit ovat syntyneet loistavista yhteistyökuvioista.

Minun yhteistyökumppanini ovat sellaisia, etten ilman heitä olisi ikinä uskaltanut edes ajatella kaikkea sitä, mitä on tullut jo tehtyä. Mitä onkaan vielä edessä!