tiistai 28. helmikuuta 2012

KOLME SANAA SINULLE

Esimieskoulutuksessa etsittiin työyhteisön kolmea korvaamatonta sanaa laatikosta. Ylen Eve Mantu on ollut saman asian äärellä vähän eri näkökulmasta. Tunnilla oikea vastaus ei ollut missio, strategia ja visio, vaan huomenta, kiitos ja anteeksi.

Pienenä on opetettu sanomaan päivää. Joissakin ammateissa tervehtiminen on automaattista, tai niin olen luullut. Lufthansan koneen ovella lentoemäntä ei tervehtinyt ketään. Sitä ennen olin hämmästynyt Kuopion kentän turvatarkastajaa, joka tervehti ystävällisesti. 

Italialainen kulttuuri on erilaista monen muunkin kuin ruoan suhteen. Yrittäessäni vääntäytyä bussista lentolaukun kera, bussinkuljettaja näytti nousevan suoraan eteeni. Jarrutin bussin käytävällä ja ajattelin, että tuolla on varmaan kiire. Viime senteillä hän pysähtyi, näytti kädellä tietä: Prego!

Kerran newyorkilaisen hotellin hississä ilmiselvästi amerikkalainen herrasmies tervehti ja kysyi kohteliaasti, mistä olemme. Ennen 14. kerrosta hän ehti muistella kouluainettaan Mannerheim-linjasta ja todeta olevansa Connecticutista.

Tervehtimällä noteeraamme toisemme. Eilinen uutinen insinöörien koulimisesta esimieheksi herätti kysymyksen, onko kaikki kiinni insinöörien korvien välistä. Äärimmäiseen tehokkuusajatteluun osallistuvat muutkin ammattikunnat. Tehokkaassa työkulttuurissa karsitaan turhat toiminnot.

Tervehtimiseen käytetyn ajan tuottoa ei pidetä tärkeänä. Vaikutukset työmotivaatioon ja työhyvinvointiin ilmenevät hitaasti. Liisa Keltikangas-Järvinen korostaa sosiaalisten taitojen merkitystä, siis kuinka ollaan yhdessä ja ihmisiksi muiden kanssa.

Arvojen kirjaaminen oli joskus muotia. Silloin kuvattiin erästä arvoa näin: "Hymy on jo puoli hyvettä ja täällä sanotaan huomenta!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti