Oletko pilvessä? Nykyisin on suotavaa olla. Sanojen merkitys muuttuu ilmiöiden mukana. Joskus ymmärrys on vielä entisessä.
Pilvenveikot merkitsivät minulle lapsuudessa Joppe Karhusta ja hänen kirjojaan Ilmari Juutilaisesta ja Hasse Windistä, talvisodan sankarilentäjistä. Sunnuntai-iltapäivät lentokentän ruohikolla opettivat katsomaan taivaalle.
Juice Leskisen Pilvee, pilvee esitteli toisenlaisen näkökulman, vähemmän suotavan, pilvessä olemiseen. Ehkä sen vuoksi Teemu Arinan pilvihehkutus tuntui yhtä oudolta kuin it-termi kuullessani sen ensimmäisiä kertoja. Vilpittömästi ihmettelin silloin - enkä kehdannut kysyä - miksi ilmatorjunnasta puhutaan kummallisissa yhteyksissä.
Epäilen vahvasti, että samanlaista ihmetystä uusista termeistä koetaan monissa asioissa työelämän vauhdin hurmassa. Tunnustan myös, että ihmettelin myös, miksi varastossa harrastetaan logiikkaa. Se olikin sitten logistiikkaa.
Pikkuhiljaa alan päästä pilveen. Ex-laatupäällikön aivoilla oletan, että kyseessä on kultainen periaate yksi tieto yhden kerran yhdessä paikassa ja vielä työkalut mukana. Olitpa missä tahansa, millä välineellä tahansa, niin sekä tieto että sen käsittelyyn tarvittavat välineet roikkuvat pilvessä ylläsi eikä mukana tarvitse raahata massiivista järjestelmää varastoineen. Näin ainakin kuvittelen.
Riskinarviointi on vielä kesken, toistaiseksi lentelen pilvessä turvavyöt tiukasti kiinnitettynä, valmiina laukaisemaan heittoistuimen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti