Avoin verkko-opiskelu ylittää koulutukselliset,
maantieteelliset ja ajalliset rajoitukset. Kätevää ja helppoa suoraan
sohvalta viikonloppuisin tai miltä aikavyöhykkeeltä tahansa - vaikka
Bangaloresta.
Aakkosten alku-sukupolvien - ennen X,Y ja Z- aikaan käytössä oli painettu tietojärjestelmä - keskusyksikkönä kirjasto, henkilökohtaisena välineenä kirja tai ruutumuistiinpanot. Etäopinnoista ei kerrottu edes hurjimmissa scifi-versioissa.
Verkko-opinnot edellyttävät jonkin järjestelmän
käyttöä. Aloitin MOODLElla ja se tuli tutuksi myös omassa opetuksessa.
Aikuisopiskelijat nurisivat Moodlesta ja sen jälkeen aloitin opetuksen
yhteisellä vierihoidolla. Järjestelmä tuntui haittaavan opiskelua yhtä paljon kuin
terveydenhuollon PEGASOS lääkärin työtä. Kerran yritin motivoida entistä
tuotantopäällikköä vertaamalla Moodlea toiminnanohjausjärjestelmään. Eihän se
mikään SAP, CITRIX tai V10 ole, mutta opiskelija suostui käyttäjäksi.
Omissa opinnoissa tuli OPTIMA vastaan, kun vaihdoin
yliopistoa. Alussa jumitti, kun en osannut etäkäyttää järjestelmää.
Nappulaohjeita löytyi, muttei yksinkertaisia toimintaohjeita, miten
viestiketjuihin vastataan. Kiukuttelun jälkeinen kysyminen auttoi. Optimasta
viisastuneena päätin jatkaa opintoja samassa yksikössä, mutta oppiaineen vaihto
johtikin KORPPIin ja KOPPAan ja taas tuli uudet tunnukset ja
kiemurat.
Olipa käytössä opiskelijan Moodle tai lääkärin
Pegasos, herää kysymys, käyttääkö järjestelmä käyttäjää vai käyttäjä järjestelmää.
Tiedonlähteille tarvitaan salasanoja ja mystisiä järjestelmätaitoja.
Oikoteitäkin on. Saimaan rannalta pääsee Bostoniin. MIT
eli Massachusetts Institution of Technology avaa ovensa kaikille tunnuksettomille suoraan
linkistä.
Kognitiivisen psykologian opinnot selittänevät aivojen
rajoituksia järjestelmien äärellä. Playstation 3 ja Nintendo luultavasti
notkistavat tehokkaammin hermoverkkoja uusissa ympäristöissä suunnistamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti