maanantai 1. kesäkuuta 2015

PIRISTYSTÄ VAI PIINAA TYÖPAIKAN KAHVIPÖYDÄSSÄ?

Maanantaiaamu.Tiina vie eväät jääkaappiin tervehtimättä. Sami ryntäilee ovesta. Käytävällä vilahtaa Antti, ohittaa aina kahvihuoneen. Joni, Katri ja Minna kuiskailevat. Naurua. Petri tuijottaa tietokonetta. Sijainen ottaa kahvimukin, istahtaa. Syvä hiljaisuus. Pomon muki, Jaanan paikka.


Työpaikan kahvipöydässä näet pikakuvaelman vuorovaikutuksesta. Työyhteisön toimeentulorajoissa vuorovaikutusta arvioidaan sekä työn että syömisen näkökulmasta. Jos yhteistyö ei suju, niin ei juttu luista kahvipöydässä. Jos joku ei käy lainkaan kahvihuoneessa, on hyvä kysyä, miksi näin on.

Kahvihuoneen jutut liikkuvat työn ja vapaa-ajan välimaastossa. Ihmiset ovat työyhteisöstä, jutut elämän eri aloilta. Small talk on turvallisin yhteisen keskustelun aloitus. Enimmäkseen puhutaan työstä, mutta myös kevennykset ovat paikallaan. Joskus matkustetaan ympäri maailmaa, joskus leivotaan ja laitetaan ruokaa varsinkin ennen juhlakausia. Joskus vähän kilpavarustelunkin hengessä. Kahvihuone voi olla turvallinen tunnevyöhyke. Asioita jaetaan, laitetaan tärkeysjärjestykseen ja oikeaan mittakaavaan.


Aiheet kevenevät loppuviikosta ja ennen lomia. Joskus on aikaa istua pitkään ja juttu kiertyy kauas. Toisinaan jää hyvien juttujen ulkopuolelle. Kiireessä tarvitaan sähkösanomatyyliä. Välillä on kuin vaihtoaitiossa tai linja-autoasemalla. Ei välttämättä edes huomaa tervehtiä.

Kahvihuoneessa voi hetkeksi riisua työroolin. Toisilla se on aina päällä. On keventäjiä ja syväluotaajia, hiljaisia ja äänekkäitä. Rooli saattaa vaihtua sen mukaan, ketä kahvihuoneessa on. Läheisten kanssa jaetaan tunteita, etäisimpien kanssa pysytään asiatasolla.

Kahvihuoneen vapaavyöhykkeellä voi tulla törmäyksiä. Yksityisasioista kysyminen vaatii hienotunteisuutta ja tilannetajua. Työ voi olla tilaisuus unohtaa perhesuhteet, raha-asiat tai terveyshuolet. Jokainen määrittelee itse rajat, miten yksityiskohtaisesti haluaa asioistaan puhua. Myös huumori on taitolaji.

Kaksi kahvihuonetta jakaa porukan kahteen leiriin. Samassa huoneessa syntyy helpommin kuppikuntia, jos pöydät ovat erillään. Yhteisessä pöydässä on vaikeampi kääntää toiselle selkää, korkeintaan kylkeä. Riippuu työyhteisön koosta, mahtuvatko kaikki samaan pöytään. Joskus eivät mahdu, vaikka väkeä olisi vähemmänkin.

Joillain työpaikoilla on näkymättömästi nimetyt paikat ja mukit. Kriittinen hetki koittaa uuden jäsenen tullessa yhteisöön. Varoitetaanko, jännitetäänkö vai toivotaanko uuden jäsenen rikkovan vanhaa järjestystä? Suuria ja pitkäkestoisia draamoja on syntynyt myös tiskaamatta jääneestä kahvikupista.

Kahvihuoneen tunnelman aistii hetkessä. Paikalle tupsahtava työkaveri saattaa luulla keskeyttävänsä kokouksen. Esimiehen esimerkki vaikuttaa siihen, millaista puhetta sallitaan. Joskus työpaikalla on vahva hierarkia ja tiukat roolit, niin puhe on kaavamaisempaa ja virallisempaa. Joskus huomaa joutuneensa monologin yleisöksi. Toiset ovat sooloartisteja, toiset haluaisivat jutustella yhteiseen tahtiin. Toisessa ääripäässä ovat kiteyttäjät, jotka aikansa kuunneltuaan paketoivat jutun odotetusti muutamalla valitulla sanalla.

Hyvä energia tulee omasta tilasta ja siitä, että on mahdollisuus kohdata. Joinain päivinä toivoo voivansa juoda kahvikuppinsa rauhassa. Toisina hetkinä pettyy, kun kahvihuoneessa ei ole ketään. Tunteiden läikkyessä voi olla vaikeaa tulla kuulluksi. Joskus on parempi laskea kymmeneen tai poistua paikalta, ennen kuin saa äänensä kuuluville.

Kahvihuone on työyhteisön pihamaa, jossa ollaan rennosti työn tuntumassa. Toisaalta siellä voivat muualla pidätellyt tunteet purskahtaa näkyviin. Parhaimmillaan kahvihuone on keidas, jossa voi huokaista hetken, elpyä ja jakaa niitä tunteita, jotka eivät sovi työkuosiin asiakkaiden edessä. Siellä voidaan innostua luovasti ja palata sitten virkistyneenä virkatehtäviin.

Jos joku ei käy kahvilla muiden kanssa, voi helposti saada nykyisesti yleisesti jaossa olevan hankalan tyypin leiman. Silloin on hyvä kysyä, johtuuko käymättömyys tyypistä vai yhteisön tyylistä. - Mutta se onkin jo toinen juttu, johon palaamme toisella kertaa.
 




 
 
 Tämä teksti on syntynyt virkistävässä virtuaalikahvipöydässämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti