sunnuntai 21. toukokuuta 2017

20 VUODEN KOMMUNIKAATIOKATKOS

Vähän aikaa sitten selvisi eräs väärinymmärrys, joka on vallinnut elämänikäisen ystäväni ja minun välillä noin kaksikymmentä vuotta. Sinällään se ei ole haitannut ystävyyttä, mutta on esimerkki siitä, miksi joskus on hyvä käsitellä asioita konkreettisesti ja tosiasioiden pohjalta.
Minun mustikkapensaani

Kyse oli pensasmustikasta. Vanhempani olivat ostaneet joskus 1990-luvulla pari pensasmustikan taimea. Joka kesä olemme keskustelleet ystäväni kanssa mustikkasadosta. Hän on valitellut aina, että sato on pieni ja minä olen hehkuttanut saavani jopa 10 litraa pensasmustikoita.

Aino ja Alvar, näin olin ymmärtänyt mustikan lajikkeen äitini puheesta. Ystävälläni oli puutarhassaan myös Aino ja Alvar. Kummallista asiassa oli se, että hän on se viherpeukalo, joka saa kaiken kukoistamaan ja minä taas onnistun ottamaan hengiltä kasvin kuin kasvin. Ja nopeasti.

Viime kesänä näin sattumalta erään kesäpihan loppuunmyynnissä meidän mustikkapensaamme. Ei se mikään Aino eikä Alvar ollut, vaan North Blue.  Olin ollut 20 vuotta väärässä käsityksessä lajikkeen suhteen. Mustikat ovat kasvaneet ja sato on maistunut. Silloin tällöin olemme yhdessä ihmetelleet, miten mustikkapensas voi käyttäytyä noin omituisesti. Että meillä kasvavat melkein itsestään.

Eräs paljon vakavampi erimielisyys syntyi kerran työpaikalla, kun varastokirjanpitäjän kanssa kiistelimme koodista. Kovaääninen ja kiihkeä inttäminen kesti vain varttitunnin. Kysymys oli siitä, mikä on oikea koodi. Kiista ratkesi tarkentavaan kysymykseen: Anteeksi, mistä koodista sinä oikein puhut. Hän puhui varasto- ja minä valmistuskoodista. Eli kumpikin oli oikeassa omassa asiassaan,  mutta yhteistä ymmärrystä ei syntynyt.

Ystäväni kanssa kruunasimme 20 vuoden epäselvyyden päättymisen nauttimalla yhdessä North Blue -mustikkapannacottaa.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti