Kävin keskustelua veisbuukista ja jouduin taas puolustuskannalle. Toinen osapuoli sanoi, ettei osaa käyttää sitä ja pelkää koko maailman saavan tietää omat tekemisensä. Näitä keskusteluja huomaan käyväni usein, siksi päätin kerrankin miettiä omaa Facebook-suhdettani vähän tarkemmin.
Ensimmäisenä haluan kiittää entistä työkaveriani, joka on kutsunut minut mukaan Facebookiin melkein kymmenen vuotta sitten. Ensin olin peloissani piilossa, mutta sain vierihoitoa digikehittäjiltä. "Älä kerro mitään, mitä et olisi valmis sanomaan torilla." Tämä oli someoppimiseni ensiaskel ja uusia opettajia löytyy koko ajan lisää.
On ihanaa nähdä paikkoja kaikilla mantereilla, joissa kaverini ovat käyneet. Tuttuja kulmia maailmalta "tuolla minäkin olen ollut" tai uusia mahdollisuuksia "voi, tuonne minäkin haluaisin päästä". Jonkun kyydissä pääsee varmasti Italiaan ja toisten kanssa myös Afrikkaan. Monen muun mukana vaikka minne. Osa Facebook-kavereistani asuukin Brysselissä, Kreetalla, Irlannissa, Portugalissa ja Nizzassa.
Yhteisiä hetkiä jaetaan niin urheilun, kirjojen, elokuvien, musiikin ja luontomaisemien äärellä. Monen kaverin kanssa ollaan yhteisessä katsomossa - niin kuin nyt olympialaisissa. Toiset vievät usein Kalpan ja Kupsin peleihin. Jotkut avaavat kirjojen kansia uusiin maailmoihin tai kattavat eksoottisia ruokapöytiä maailmalla tai kotikurmeella. Kukkaistytöt ja puutarhurit ovat oma lukunsa. Itselläni ei mikään kasvi selviä hengissä, siksi jaankin kukkakimppuja, jotka kuihtuvat muuten nopeasti.
Facebook on minulle tosiavoin kaikkien ajatusten opisto. Tieto- ja
viestintätekniikan ryhmässä menee yleensä yli hilseen, mutta
Adobekäyttäjiltä oppii monenlaisia juttuja. Puhumattakaan näistä
tulevaisuuden digimatkaoppaista, joiden mukaan "kun jakaa, niin saa".
Kaikkien alojen käytännön vinkkien lisäksi saan nopeita vastauksia omiin
ongelmiin. Tyhmimmät kysymykset teen mesellä kahden kesken.
Kun istun työpöytäni ääressä ja
katselen jänisten juoksevan kadulla, niin tänne on muualta pitkä matka.
Sen sijaan pääsen yhdellä klikkauksella digitorille vaihtamaan
kuulumisia, katselemaan ihmisiä ja keräämään eväitä arkeen. Samalla
tavoin kuin kesälomalla menen kotikaupungin torille. Sielläkään en käy
joka myyntipöydän ääressä, en mene alusvaatteisillani enkä kerro kaikkia
henkilökohtaisia asioitani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti