torstai 11. helmikuuta 2010

SL - terveisiä toisesta maailmasta

Entinen esimieheni on opettanut, että kannattaa hankkiutua itseään viisaampien seuraan. Tämä työelämän ohje sisältää viisauden, joka kuvaa myös jatkuvan parantamisen, oppimaan oppimisen, ammatillisten rajojen ylittämisen, kuuntelemisen ja toisten arvostamisen merkitystä yhteisessä työssä.



Nykyisin etuoikeuteni on päästä jatkuvasti itseäni viisaampien seuraan. Oma roolini työyhteisöjen sosiaalisen layoutin hahmottajana, vuorovaikutussiltojen rakentajana ja uudenlaisten vaihtoehtojen valaisijana vie yhteistyöhön monien alojen ammattilaisten ja asiantuntijoiden kanssa. En pysty opastamaan asiantuntijoita heidän substanssissaan, vaan siinä, miten he jakavat ja tekevät sitä toisten kanssa.

Pari vuotta sitten kuulin ensimmäisen kerran kirjaimet SL eli Second Life. Olin vetämässä työpajaa, jossa en tiennyt oikeita vastauksia, ne oli tarkoitus kaivaa osallistujien päästä eikä lapion varressa tarvitse geologiaa hallita. Second Life oli sen päivän erityisbonus minulle. Hankkiuduin koulutukseen ja nyt olen tehnyt pieniä visiittejä toiseen elämään.

Hauskinta Second Lifessa on ollut oman Scifi-nuoruuden realisoituminen. Isaac Asimov loi Hari Seldonin ja psykohistorian jo 1950-luvulla, minä ahmin niitä 1970-luvulla, kuten myös, LeGuinia, Clarkea yms. Muutama vuosi sitten luin Asimovin Säätiöt uudelleen ja teen sen varmaan seuraavan kerran eläkkeellä – taas. Second Lifen telesiirto on scifiä käytännössä ja jos vanhaksi elää, tiedä vaikka Marsiin pääsee.

Uuden identiteetin luominen on hauskaa. Voi olla se, joka haluaa ja irrotella tavallaan. Paperinukkeleikit eivät ole ennenkään kiinnostaneet, joten shoppailu ja muodonmuutokset eivät huvita. SL:ssä hiukseni ovat yhtä hopeiset kuin ne olisivat RL:ssä (real life) ilman säännöllistä kampaajakäsittelyä. Erityisesti minua kiinnostaa rajojen ylittäminen ja vuorovaikutuksen mahdollisuudet. Queenin sanoin ”it’s magic”. Jos voi tehdä jotain, mitä ei ole ennen tehnyt, voi saada jotain, mitä ei ole ennen saanut.

Sosiaalipsykologian näkökulmasta vuorovaikutus on mielenkiintoista, kun sen asettaa oikeaan yhteyteen. Todellista elämää ei voi siirtää SL:ään eikä korvata sillä luomuläheisyyttä - sillä voi löytää uusia ulottuvuuksia ja astua kohti uusia maailmoja. Vika ei ole välineessä, vaan vastuu on käyttäjällä: aina täytyy arvioida riskejä ja suhtautua vaaroihin vakavasti. Kirvesmieskään ei ole pyöveli, vaikka teräasetta käyttääkin.

Nähdään siellä, terveisin Fairy – ei ihan Sunlight!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti