Viime viikolla huomasin päätyneeni työelämän käännekohtaan. Työnhakupäivässä kollega kertoi yleisölle, että työelämässä rekrytoijat ovat setiä ja tätejä, jotka ovat valmistuneet kauan sitten aivan erilaisesta yliopistosta. Työelämän tätiyden tunnistaa siitä, että itsellä on enemmän kokemusta kuin muilla ikävuosia.
Aloittaessani teollisuudessa kauan sitten nuorena esimiehenä eräs
johdettavistani oli tullut töihin vuotta aikaisemmin kuin minä olin
syntynyt. Tässä siis ollaan - lähtöpisteessä.
Entinen esimieheni korosti kääntymistä itseä viisaampien puoleen. Kun kokemusta kertyy riittävästi, jossain vaiheessa on parempi kääntyä omia tuoreempien näkemysten puoleen. Teemu Arina totesi kerran auditoriossa Kuopiossa, että viisaus ei tule edestä. Ei se myöskään tule menneisyydestä, vaikka kokemuksella on puolensa.
Ensin hankin itselleni mentorin, 10 vuotta nuoremman. Hänen ansiostaan olen LinkedInissä ja Facebookissa. Sittemmin olen saanut tehdä yhteistyötä 20-30 vuotta nuorempien kanssa. Päivitetyt versiot siis. Parhaimmillaan iällä ei ole väliä, yhteinen innostus ratkaisee. Erilaiset kokemukset täydentävät toisiaan.
Ikäjohtamisen määritelmän mukaan eri-ikäisillä on erilaiset
johtamistarpeet. Kaksi mielenkiintoista sanaa - ikäjohtaminen ja
johtamistarve. Pahimmillaan erilaiset tarpeet johtavat eri-ikäisten erotteluun ja kuilun kasvattamiseen. Nuorisolle hankitaan leluja ja tädeille rollaattoriin öljyä, vaikka kumpikin hinkuisi mielekkään työn perään.
Työelämän tätinä on hyvä olla. Kun on tehnyt riittävästi virheitä, jäljellä olevien määrä vähenee. Kokemus on parhaimmillaan kierrätettynä. Uuden oppimiseen käytettävissä oleva aika vähenee, siksi sitä ei kannata hukata, vaan käyttää kaikki mahdollisuudet hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti