Tutkija Laura Repo totesi aamu-tv:ssa, että jo päiväkodissa heittäydytään henkilökemioiden taakse. Käsite kuulostaa olevan aikuisten suusta peräisin. Työyhteisöissä korkeasti koulutetut asiantuntijat opettavat aikuisille asioita, jotka pitäisi oppia jo päiväkodissa.
Aikuisten oikeesti työyhteisön toimeentulorajoja voisi miettiä vaikka seuraavalla rautalankamallilla: välttely, karttelu, sieto, neutraali, toveruus, kaveruus, ystävyys. Malli ei perustu tutkimustuloksiin, vaan jokainen tyyppi on bongattu käytännössä. Vai mitä mieltä olet?
Rautalankamallin eri tyypit on helpompi hahmottaa, kun tarkastelee niitä työ/syö-näkökulmasta.
Välttely: työ= ei henkilökohtaista vuorovaikutusta, asiat hoidetaan välittäjien kautta tai ei ollenkaan/ syö= ei samaan aikaan samassa tilassa
Karttelu: työ= välineellinen vuorovaikutus eli asiat hoituvat sähköpostin tms. välityksellä ilman henkilökohtaista kasvo- tai äänikontaktia tai samassa tilassa olemista/ syö= samaan aikaan, eri pöydässä
Sieto: työ= välttämätön minimaalinen vuorovaikutus, kasvokkain naama peruslukemilla/ syö= samassa pöydässä fyysisesti, jos pakko, henkisesti muualla
Neutraali: työ= tarpeellinen vuorovaikutus asia kuin asia hoituu/ syö= missä vain, milloin vain
Työtoveruus: työ= työtä tukeva vuorovaikutus, yhteisellä osaamisella enemmän aikaan/ syö= samassa pöydässä, jos vain mahdollista
Työkaveruus: työ= työhyvinvointia tukeva vuorovaikutus, myös kokemusten ja tunteiden jakaminen/ syö= menee yhdessä syömään
Ystävyys: työ= ylittää työajan ja työn rajat, jaetaan myös yksityisiä asioita/ syö= yhdessä vapaa-aikanakin
Rautalankamallin tarkoituksena on miettiä, mikä on riittävää ja tarkoituksenmukaista toimeentuloa työssä. Usein kuulee sanottavan, että ystäviä ei tarvitse olla, mutta toimeen pitää tulla. Se ei kuitenkaan tunnu aina onnistuvan kovin helposti. Työyhteisön pelisäännöissä voisi miettiä sopivat toimeentulorajat, joihin kaikki sitoutuisivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti