Ensimmäisenä tulee mieleen asiakaslähtöisyys. Onko hotellin pääkohderyhmä USA:n koripallojoukkue? 165 cm pitkä savolainen joutuu nousemaan varpailleen saadakseen lautasia, munaa ja pekonia. Lapset ja vammaiset älkööt siis vaivautuko.
Ruoka on luovassa järjestyksessä ja on vaikea hahmottaa, mistä kohti kannattaa aloittaa ja mistä eri ruuat löytyvät. Tämän vuoksi kapeassa käytävässä liikutaan kahteen suuntaan eli törmätään. Yökerhossa se voisi olla tarkoituksenmukaista, aamukahdeksalta ärsyttävää.
Kun kahden pöydän välisessä kapeikossa on ruokailijoita ja lisäksi henkilökuntaa täyttämässä tarjoiluastioita, tulee ahdasta. Mieleen tulee eräs laboratorioremontti, jossa käyttöinsinööri totesi, että kun käytävä tehdään trukilla ajettavaksi, niin muutkin hommat hoituvat. Tästä ei oikein mahdu edes lastenvaunut.
Joskus asiakaslähtöisyys kärsii, jos suunnittelu tehdään tekijöiden eikä asiakkaiden ehdoilla. Ruokapöytä on viety kauemmas keittiöstä ja henkilökunta joutuu täyttämään tarjoiluastiat epäergonomisella korkeudella monta kertaa päivässä. Kaupan kassan näkökulma: kun asiakas valittaa maitopurkin painoa, kannattaa miettiä, montako purkkia päivässä kulkee kassan käsien läpi.
Professori Rehnin talousnäkökulmasta toiminta ei ole tehokasta. New Yorkissa time is money ja mitä sujuvammin asiat hoituvat sitä useampi asiakas ehditään palvella ja rahastaa. Joensuun Subwayssa ihailin toiminnan sujuvuutta ja sanoinkin sen ääneen, kun lounasruuhka sujui kuin tanssi. Hotellissa aamiainen ei tuo erikseen rahaa, asiakastyytyväisyyttä sillä voisi hankkia, mikä taas voisi tuoda lisää rahaa.
Turkulaisen aamiaishuoneen logistiikka ei kuitenkaan anna täyttä kuvaa hotellin palvelutasosta, antoipahan ajattelun aihetta aamutuimaan. Hotelliin saavuttaessa tehtyä varausta ei löytynyt, koska olin tehnyt sen edelliselle viikolle ja se oli jo veloitettu. Lohdutukseksi omasta virheestäni hotelli tarjosi cavaa ja suklaata. Sinne siis seuraavallakin Turun keikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti