AIDOSTI KASVOKKAIN?

Steve Jobs arvosti kasvokkaisia tapaamisia ja uskoi niiden edistävän ajattelua parhaimmillaan. Näin kirjoittavat filosofi Lauri Järvilehto ja neurologi Kiti Müller uutuuskirjassa Mitä tapahtuu huomenna (ajattelulle).  Istun bussissa viitostiellä, kuuntelen iPhonella tallennetta Turun ja Iisalmen välillä Skypessä käymästämme keskustelusta ja kirjoitan tätä MacBookAirilla. Oletko tosissasi, Steve Jobs? 

Uuden hallituksen avokonttorikeskustelua kuunnellessa kiinnitti huomiota Työterveyslaitoksen asiantuntijan kommentti, jonka mukaan huonosta avokonttorista paetaan etätyöhön. Pääministeri Sipilän hallitus aikoo panostaa vahvasti yhteiskunnan digitalisoimiseen.

Jos vain kasvokkainen vuorovaikutus on aitoa ja jos etätyö on vain pakoa huonosta työyhteisöstä, on digitalisaatiolla vielä paljon työtä.  Vuorovaikutus ei synny siitä, että matkustetaan satoja kilometrejä, jotta päästään kasvokkain saman pöydän ääreen näpelöimään kukin omia huippuhienoja digitaalisia välineitään.
 

Matin ja Liisan maailman mullisti rautatie. Sata vuotta myöhemmin saimme internetin, jonka avulla maailma tulee pöydälle, bussiin, junaan, pihalle, minne vain, jos vain haluaa avata sille oven. Kalevalassakin ajattelu sijoitetaan aivoihin: Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi... Jos aitous syntyy vain maantieteellisestä kehojen kohtaamisesta, miten voimme lukea kirjoja, kun emme voi aidosti kuunnella kirjoittajaa kasvokkain. 

Ajattelevia aivoja ei tarvitse enää kuljettaa hevoskyydillä, rautatiellä eikä Finnairillakaan toistensa luo, vaan ne voivat kohdata etäisyyksistä riippumatta ja työskennellä yhteisellä pöydällä toinen toistaan fiksumpien työkalujen avulla.

Ymmärrystä kannatteleva yhteys ei tarvitse kehollista läsnäoloa. Teknologia ei ole este, asenteet ovat.