TYÖYHTEISÖN PUUTOSTAUTI

Kurssin lopetus oli pettymys. Ruokanakin oli keittoa. Pari kurssilaisista kokoaa mikä-kaikki-meni-pieleen - listan. Viimeinen palaute koskee kouluttajan punaisia housuja. Lista jää täydennettäväksi ilmoitustaululle. Seuraavana aamuna kurssiin tyytyväinen kollega hautaa intohimoisen palautteen kahvinporojen alle. Palautteesta tietämätön kouluttaja saapuu seuraavalla kerralla violeteissa housuissa.

Palaute on suuri johtamis- ja työyhteisökysymys, jota käsitellään erikseen alan oppikirjoissa tai koulutuksissa jaettuna antamisen ja ottamisen osa-alueisiin. Yhteisissä keskusteluissa se aiheuttaa lähes kollektiivisen hengityskatkon ja sykkeen kohoamisen. Hiljaisuus laskeutuu  kokoushuoneeseen ja autonomiset hermostot virittyvät äärimmilleen. “Ihan kiva”. Oven takana tai Suomi24:ssa annetaan tulla täydeltä laidalta.

Esimiehen toimenkuvaan kuuluva palautteen antaminen on vaikeaa. Että joku antaisi palautetta työkaverille tai esimiehelle, tuntuu mahdottomalta. Juice ja Mikko Alatalo ovat pelkistäneet suomalaisen palautekulttuurin äärilaidat tehokkaasti: “Jotkut pitää sua viisaana, ja toiset hulluna Turhaa kumpaakaan mielipidettä on oikaista”.

Kehumista ja kiittelyä ei pidetä uskottavina eivätkä ne sitä olekaan, jos ne ovat päälleliimattuja johtamisen konsteja. Suorat sanat ja mieletön huuto purkautuvat harkitsemattomasti esiin, kun palautepuute on kytenyt aikansa. Kun asioista ei sanota ajoissa, niistä kasvaa hirviöitä, jotka sylkevät tulta ja tulikiveä. Tämän viikon uutisointi osoittaa huutamisen olleen suurinta huutoa myös Nokiassa.

Entiseltä esimieheltä saatua neuvoa voisi soveltaa myös tähän. Alunperin neuvo liittyi neuvottelemiseen henkilöstön edustajien kanssa. “Lupaa niin vähän, että voit varmasti pitää sen.” Palautteen kohdalla voisi sanoa, että “Anna vain palautetta, jota varmasti tarkoitat ja muista aina antaa se ajoissa.”

"Ja jos et tykkää pahaa,sanon sulta puuttuu ässä..."

Palaute voi kulkea luontevasti eri suuntiin.  Entäs  jos -näkökulma on silloin luonnollista kuin hengittäminen, se on tunnistettu osa vuorovaikutusta. Joskus palaute voi olla niin luonteva osa toimintaa, että siitä tulee jo huomaamatonta.  Jos palaute menee suoraan ihon alle, ei hyvääkään tunnisteta. Reilu, selkeä ja tarkka palaute lisää luottamusta ja yhteishenkeä. Parhaimmillaan palaute lisää vuoropuhelua.

Entä jos tervehtiminen olisi yhtä monimutkaista:

-Mitenkähän sanoisin huomenta, ettei se vain loukkaannu? Jos vain ihan huomaamattomasti nyökkäisin, niin ei se sitä voi ymmärtää mitenkään väärin.

- Mitenkähän minä olisin, kun tuo sanoi minulle huomenta? Pitäisikö hymyillä vai olla ihan neutraali, etten se vain luule minun loukkaantuneen?

Seurauksena luultavasti olisi, että tervehtiminen jätettäisiin esimiehen huoleksi kehityskeskusteluun kerran vuodessa.

... vai millaiseen palautteeseen sinä olet tottunut. Koeaja tästä testilomake!