tiistai 10. marraskuuta 2015

TYÖELÄMÄN TUULETUKSIA

Tämän päivän työelämäkeskustelun jälkeen jäin miettimään ajatusta: "Ei voi olla kympin arvoinen, aina on parannettavaa."  Sisyfoksen lailla työnnämme työtämme vastamäkeen pääsemättä koskaan huipulle. Onko näin?


Joskus olen verrannut työssä uupumista maratoniin, jossa raskaan rutistuksen jälkeen, juuri ennen maalia joku huutaa korvaasi: "Ei riitä, juokse uudelleen!" Huuto voi tulla esimiehen suusta, mutta valitettavan usein se kaikuu myös omien korvien välissä.

Muutosmaratoneissa on hyvä olla välimaaleja, joissa työ tulee välivalmiiksi ja joissa voi hetkeksi hengähtää. Tauon jälkeen jaksaa taas ponnistaa. Työyhteisössä yhteiset maaliintulot ovat tärkeitä. Ne antavat uskoa tavoitteisiin ja yhteiseen tekemiseen. Välimaalien avulla matka joutuu ja etenee. Tavoitteiden avulla juoksua parannetaan ja motivaatio antaa virtaa.

Kymppikommentti herätti ajatuksen tyttökoulun historian maisterin asteikosta: "Kymmenen kuuluu Jumalalle, yhdeksän minulle ja lopuista voitte taistella." Omissa arvioinneissa en ole säästänyt viitosia (nykyajan kymppejä) täydellisille yksilöille, vaan ajatellut, että loistava suoritus ansaitsee siinä hetkessä loistavan arvosanan. Tähän on varmaankin syynä myös ekaluokan opettajan kommentti: "Heikille ja Satulle kuuluisi kymppi laskennosta, mutta ei sellaista voi ensimmäisellä luokalla antaa."

Vuosia sitten teimme yhteistyötä erään kilpauimarin kanssa. Tavoitteena oli SM-finaali. Kuivaharjoittelu tapahtui mielikuvien avulla ja niissä keskityttiin onnistumisen kannalta kriittisiin pisteisiin. Harjoittelimme myös tuulettamista. Hyvän suorituksen tunnistaminen on osa onnistumista ja tervettä (ammatillista) itsetuntoa.

Kukaan ei ole täydellinen työssään, mutta voisiko sujuva ja antoisa työelämä olla kymppihetkien ketju, jossa tuuletetaan kunnolla, kun on tuuletuksen paikka ja sitten kääritään taas hihat ja palataan työn ääreen.

Muista tuulettaa myös korvien väli!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti