perjantai 1. helmikuuta 2019

ERI MIELTÄ OLEMISEN VAATIVA TAITO

Ammatilliset silmälasit poimivat ympäristöstä asioita, joita on tottunut automaattisesti tarkkailemaan.  Jonkun katse tarttuu kattolistoihin tai hiekoittamattomiin katukäytäviin, jonkun silmään sattuu, jos kattaus on vinossa tai palo-ovi pönkätty auki Emmerdalessa.  Sosiaalipsykologin silmälasit tarkentuvat siihen, mitä on ihmisten välillä. Työssä, kotona, urheiluseurassa, junassa, elokuvissa tai saippuasarjassa.

Yli kolmenkymmenen vuoden työharjoittelu on osoittanut, että työyhteisöt ovat systeemejä, joihin vaikuttavat monet asiat. Suuri helpotus harjoitteluni puolivälissä oli sosiaalipsykologian tenttikirja, joka paljasti, että kaikki ne asiat, joita olin luullut ainutlaatuisiksi, ovatkin yleisiä ja tunnettuja ilmiöitä. Kun tunnistaa ilmiön, tunteikasta tilannetta on helpompi katsoa rauhallisemmin ja harkita myös oman toimintansa muuttamista.

Yhteistyön lisäksi eri mieltä oleminen on yksi työyhteisön avaintaidoista. Alla oleva rautalankaversio on väännetty käytännön kokemuksista.

Lue alla olevat kuvaukset ja valitse, mikä tai mitkä niistä kuvaavat omaa työyhteisöäsi. Voit valita myös useamman vaihtoehdon.


Pikatestin tulos ei ratkaise, vaan se, mitä sen jälkeen tehdään. Täydellinen yksimielisyys on huono vaihtoehto, jos vain yksi mielipide on oikea tai kukaan ei edes ajattele toisin.

Erilaisuus on suuri mahdollisuus, kunhan tavoite on yhteinen ja työnjaosta sovitaan. Mitä erilaisempia ollaan, sitä enemmän tarvitaan yhteistä puhetta ja selkeitä sopimuksia, että pysytään samalla reitillä tavoitetta kohti. Jatkuva palaute ja tarkistuspisteet, kuten säännölliset palaverit, pitävät yhteisellä kartalla.

Kytevä ja arjessa alleviivaavat erimielisyydet pilaavat ilmapiiriä pieninä tuikahduksina.  Päätöksen jälkeen eri mieltä oleminen on erilaista, ollaanko sitä edessä vai takana päin. Voin olla ääneen ja päin naamaa eri mieltä tai voin olla takana päin eri mieltä ja syövyttää yhteistyötä ja ilmapiiriä vaivihkaa.

Kun ollaan me ja nuo, ollaan eri leireissä. Kun telttojen etäisyys kasvaa liikaa,  silloin ei haeta vettä kaivosta kaikille, vain omille, kuten Risto Vahanen kertoi esimerkin Jolon panttivankileiriltä (Finlandia-talo, 2002). Kun työyhteisöissä leiriydytään vuoroihin tai osastoihin, yhteinen perustehtävä jää jalkoihin.

Konfliktitilanteessa rintamat ovat muodostuneet. Vaietaan tai huudetaan. Työ jää tunteiden alle. Tunteet syövät sekä yksilöitä että yhteisöä. Joskus tarvitaan ulkopuolista tahoa, joka kuuntelee sitä, mikä ei muuten tule kuulluksi ennen kuin voidaan yhdessä keskustella, mitä tilanteelle voidaan tehdä.

Eri mieltä olemisen -taito vaatii sekä henkilökohtaista että yhteistä harjoittelua. Tuo pikatesti perustuu vanhaan koulutusdiaan yli kymmenen vuoden takaa. Testasin sen koehenkilöllä, joka valitsi nopeasti yhden vaihtoehdon "näinhän se on".  Tarkentava kysymys osoitti, että joskus ilmapuntari on osoittanut jyrkempiäkin lukemia.

Yhteistyö on vaativa ja antoisa laji. Eino Leinoa lainaten:

Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti