Lauantai-ilta katalonialaisessa olohuoneessa on ilmiö. Espanjan kansallislaulussa ei ole sanoja, Barcan on. Kun Camp Noulla lähes satatuhatta lauloi, kertosäkeeseen oli pakko yhtyä. Kaiken keskellä työskentelivät TV:stä tutut Messi, Iniesta ja Xavi.
Garri Kasparov on kirjoittanut kirjan "Kuinka elämä jäljittelee shakkia." Jalkapalloa voi peilata työyhteisön rooleihin ja ilmiöihin. Olennaista on, missä kukin pelaa ja miten syötöt kulkevat. Työyhteisöissä olisi hyvä tarkastella, kulkeeko syöttö joka suuntaan vai onko pallon kulussa katkoksia.
Jalkapallossa maali on selkeästi näkyvissä. Työyhteisöissä näkö voi rajoittua omiin jalkoihin tai suuntautua sivurajalta ulos. Valmentajat eivät voi syöksyä kentälle ilman seuraamuksia. Esimiehet erehtyvät hääräilemään pallon kanssa pelaajien katsellessa sivusta. Johto on yleensä jossain muualla.
Maalivahti on puolustuksen varassa ja viime kädessä yksin vastustajan kanssa. Ainoa pelaaja, jolla on lupa pelata palloa käsin. Työyhteisössä yksissä käsissä voivat olla rahahanat tai koko organisaatiota ohjaavat järjestelmät. Maalivahtia ei ole ulkoistettu, järjestelmien ytimiä monessakin paikassa.
Jalkapallossa vihelletään reaaliajassa. Ulkopuolinen valvoo sääntöjen noudattamista ja puuttuu niiden rikkomiseen välittömästi. Työyhteisöissä odotellaan asioiden korjaantuvan itsestään. Ajallaan puuttuminen tekee säännöt näkyviksi ja ohjaa toimimaan oikein. Paitsion viheltäminen puolen vuoden kuluttua "silloin kun sinä olit siellä..." ei toimi.
Joskus joku jää taituroimaan pallon kanssa. Asiantuntijat voivat rakastua asiaansa viilatessaan viimeisen päälle. Tasapaino vähemmän täydellisten maalien ja äärettömän taituruuden välillä on hyvä muistaa. Draaman kaari on parhaimmillaan läheltä piti -tilanteissa, mutta maalit ratkaisevat ottelun. Työyhteisöissä vähempikin jännitys riittäisi.
Työyhteisölliset ajatukset jäivät yhteislaulun varjoon Barca, Barca, Baarca, kun Barca voitti Zaragozan 1-0. Elämyksestä puuttui vain Iker Casillas, mutta silloinhan kyseessä olisikin ollut El Clasico.
Työyhteisölliset ajatukset jäivät yhteislaulun varjoon Barca, Barca, Baarca, kun Barca voitti Zaragozan 1-0. Elämyksestä puuttui vain Iker Casillas, mutta silloinhan kyseessä olisikin ollut El Clasico.
Joskus - itse asiassa aika usein - olen todennut oppineeni jalkapallon erotuoarikoulutuksessa ja -toiminnassa johtamisesta paljon enemmän kuin ikinä kauppakorkekoulussa.
VastaaPoistaOlli