Teemu Arina puhui aamu-tv:ssa käänteismentoroinnista. Joitakin vuosia sitten hankin itselleni tällaisen: 10 vuotta nuorempi, eri toimialalta, eri sukupuolta sekä ystävällinen ja ymmärrettävää kieltä puhuva. Mentorini on taluttanut minut sekä Facebookin että LinkedInin maailmaan.
Seuraavalla vuosikymmenellä alettiin vannoa koulutuksen nimiin. Nelikymppisenä olin työyhteisössä kokeneiden viisikymppisten ja koulutettujen, osaavien kolmekymppisten välissä. Telefaksista siirryttiin sähköpostiin. Viisikymppisenä opiskelin yliopistossa puolta nuorempien seurassa. Tein sosiaalipsykologian harjoitteluraportin ikäjohtamisesta Moodleen.
Historia ja tulevaisuus ovat yhtä aikaa läsnä arjessa. Nykyisyyttä ei voi ymmärtää katsomatta menneisyyteen, mutta jos tehtäisiin niin kuin on aina tehty, missä oltaisiin. Tämän päivän teoilla luodaan huomisen maailma.
On asioita, joita kannattaa ottaa opikseen historiasta ja osaamista, joka syntyy vain toistoista ja harjaantumisesta. Uusien asioiden, teknologioiden käyttöönotto on helpompaa, jos ei tarvitse oppia vanhasta pois. Kokemus ja tulevaisuus pitäisi tuoda toistensa ääreen. Opiskelijat voisivat ruveta työelämässä olevien teknokummeiksi, harjoittelun voisi kääntää harjaannuttamiseksi.
Mentor oli Odysseuksen ystävä yli 3000 vuotta sitten. Käänteismentorille pitäisi olla oman nimensä. Miten olisi Hannu Rajaniemen arvoitusvankilan Flambeur? Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi flamberoitavaksi. Ystävälliset ja ymmärrettävät yhteydenotot tämän blogin kommentteihin.
Opiskelijat kummina hankkeiden ja oppilaitosten juttu
Käänteismentorointi
Tavallisuus
Tiedon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti