Excel, kolmas aivopuoliskoni

CV:n atk/ict-taitojen kohdalla lukee usein MS Office (Word, Excel, PowerPoint). Työnhakukursseilla kehotan tekemään kirjoitusvirheen jossain muussa kuin Exelissä (joka muuten on Mäntyharjulla tehty suksi- tai jalkasauva). Jokin aika sitten tarttui korvaani Mac-nörtin epäily: löytyykö Excel kaikkien koneilta. Ihmettelin, voiko työssä tulla toimeen ilman Exceliä ja perustuuko intohimoinen suhteeni siihen työhön, ammattiin, ajatteluun tai sukupuoleen?

NÖRTTI, NORMAALI, TÄTI ...

Oppimaan oppiminen on pitkään hoettu selviytymismantra. Mitä oppiminen on ja miten opitaan oppimaan? Katson asiaa käytännön sudenkuopan syvyydestä käsin. Olen ottanut käyttöön useita uusia välineitä ja osallistunut sosiaalisen median koulutuksiin viime aikoina.

SL - terveisiä toisesta maailmasta

Entinen esimieheni on opettanut, että kannattaa hankkiutua itseään viisaampien seuraan. Tämä työelämän ohje sisältää viisauden, joka kuvaa myös jatkuvan parantamisen, oppimaan oppimisen, ammatillisten rajojen ylittämisen, kuuntelemisen ja toisten arvostamisen merkitystä yhteisessä työssä.

ENTÄS JOS - ASIAKAS ON TYHMÄ?

Joululoman aikaan meille tuli akuutti ongelma. LIV-kanava ei näkynyt, vaikka sen oli mainostettu näkyvän koko maassa. Ensin kotiekspertit noutivat kanavat uudelleen – ei auttanut. Kävimme kysymässä neuvoa paikalliselta ”kaapelitoimittajalta”. Vika ei ollut kuulemma tekniikassa, vaan meidän laitteissamme ja saimme kehotuksen palauttaa tehdasasetukset. Sitähän digiboksille tehdään muutenkin.

LUMISIA GLADIAATTOREITA

Työ vaatii elpymistä ja sohvalla lojumisen sijasta voi mennä katsomaan, kun muut urheilevat. Toisen työ on toisen huvi, kuten Rukan maailmancupin avajaisissa. Osa porukasta oli siltä väliltä, sillä vip-teltan väestä ei aina tiedä, ovatko töissä vai ei. Suurin osa yleisöstä taisi kuitenkin olla mukana omalla rahalla, huvin vuoksi.

KAARLE KUSTAAN KÄYTÖSKOULU?

Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja Björn Wahlroos ovat kummisetinä nuorille suunnatussa johtamiskoulutuksessa, jonka järjestäjänä toimii partioliike. Tavoitteena on painottaa johtajuutta ja arvomaailmaa jo koulussa.

Tehokkuuden ja kiireen kierteessä turhia toimintoja on karsittu monista organisaatioista. Tervehtimistä on alettu pitää sopimattomana mm. HKL:n busseissa ainakin HS:n yleisönosastokirjoitusten perusteella. Helsingissä käydessäni olen bussiin mennessäni tervehtinyt kuljettajaa ja aina saanut vastauksen. Myös kiitos ja ole hyvä tuntuvat kuuluvan sanastoon.

Sosiaalipsykologia tutkii sitä, mitä ihmisten välillä tapahtuu. Kotona, koulussa, työssä, kerhossa, urheiluseurassa, puolueessa … missä vain. Hienointa siinä on se, että aina tarvittaessa voi selittää omaa käytöstään tutkijan mielenkiinnolla. Arkielämän tutkiminen on paljon turvallisempaa kuin esimerkiksi Stanley Milgramin sähköiskukokeet 1960-luvulla. Kokeessa mitattiin sitä, miten pitkälle osallistujat olivat valmiita menemään auktoriteettiasemassa olevan henkilön käskystä. Koehenkilö antoi sähköiskuja, jotka eivät kuitenkaan olleet oikeita, vaan niiden kohteena ollut henkilö näytteli saavansa sähköiskuja. Kokeenjohtajan käskystä monet olivat valmiita antamaan jopa kuolettavia sähköiskuja.

Aikuisväestöllä on vielä sen verran käytösrefleksiä tallella, että kun joku tervehtii, niin siihen vastaa yleensä automaattisesti. Joskus tuntuu, että vaikkei kotona muuta opetettaisi, niin ainakin tervehtimään naapureita tai kaverin vanhempia. Se olisi hyvä alku työelämätaidoille.

Työyhteisötaitojen perusta on se, että osaa olla ihmisiksi muiden kanssa. Tämä koskee sekä esimiehiä, alaisia, työkavereita, harjoittelijoita, määräaikaisia, osa-aikaisia, ulkoistettuja, kaikkia meitä, jotka teemme työtä toistemme kanssa. Tervehtimisen puute ei riipu iästä, vaan siitä uskomuksesta, että on dynaamista rynnätä suoraan asiaan. Toivottavasti auktoriteettia omaavien kummisetien hanke tuottaa parempia uskomuksia työelämään.

”Kas hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä” sanoo Eino Leino Hymyilevässä Apollossa. Askel kohti parempaa työhyvinvointia voi olla ”huomenta”!

OLEN FACEBOOKISSA, ERGO SUM???

Cogito, ergo sum. Ajattelen, siis olen olemassa, sanoi Descartes. George Herbert Meadin mukaan identiteetti syntyy vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin. Olemme sosiaalisia eläimiä, olemme olemassa vain ollessamme suhteessa muihin. Minä en ole minä, jos sinua ei ole olemassa.

Gutenberg keksi kirjapainotaidon 1495. Se mullisti viestinnän. Siihen asti sana oli kulkenut kertomalla ja luostarien tekijänoikeuksilla, sen jälkeen tekniikka mahdollisti sanan levittämisen kaikelle kansalle. Tarvittiin vielä välivaiheita ennen kuin taivaita tavoittelevasta munkkilatinasta päästiin lihallisten ihmisten kieleen. Piti luoda kirjoitettu kieli ja opetella lukemaan sitä. Lukutaitoa pidetään itsestään selvyytenä oppivelvollisuuden tuotteena, kuitenkin vielä jossain päin maailmaa nuoret koululaiset opettavat vanhuksia lukemaan.

Internetin avulla painettu sana on muuttunut rajattomasti leviäväksi sanaksi, kuvaksi ja ääneksi. Kauanko kestää, että sosiaalisen median lukutaidottomat pääsevät mukaan vai syntyykö raja maailmojen välille? Missä ja milloin otetaan seuraava askel? Tuleeko taas viidensadan vuoden päästä uusi hyppy tunteen ja ajatuksen siirtoon vai tapahtuuko se jo kohta? Missä vaiheessa lakkaamme olemasta lihaa ja verta, milloin fyysinen kosketus korvautuu bittitouchilla? Onko luokkajako tulevaisuudessa (vai jo nyt) mediajako?

Olen Facebookin kynnyksellä, koska en ole ihan varma, mihin sitä käyttäisin. Sarasvuolla on ollut sama strategia, josta hän ei ole enää ihan varma. Missä pitää olla mukana, että olisi olemassa ja noteerattaisiin? Mitä hyötyä ja mitä riskejä siitä on? Joku voi viedä rahani, jos saa käsiinsä pankkitunnukset. Entä voiko joku varastaa minut, jos olen Facebookissa? Oikeastaan etsin arkijärkeä. Facebook on väline, jonka käyttöä pitää opetella ja jossa yksityisyyden rajat pitää vetää itse. Toisaalta sillä voi ylittää ajan ja paikan rajat, jakaa ajatuksia ja löytää uusia yhteyksiä.

Toistaiseksi bloggaan, ergo sum. Tai ainakin kuvittelen olevani olemassa heittelemällä sanoja avaruuteen tietämättä kuitenkaan, osuvatko ne mihinkään.